fbpx

Vuonna 2020: Kotimaiset kappaleet

Parhaita kotimaisia biisejä vuodelta 2020! Tsekkaa kahdeksan kärki sekä laajempi 35 kappaleen Spotify-lista.

On todella sääli, että korona laittoi konsertit määrittämättömälle tauolle, sillä tänä vuonna julkaistiin paljon hienoa kotimaista musiikkia, jota olisi ollut ilo kuulla myös livenä. Kasasin 35 upeaa vuonna 2020 julkaistua suomalaista biisiä Spotify-listaksi. Tässä artikkelissa esittelen tarkemmin kahdeksan henkilökohtaista suosikkiani.

Laajemman Spotify-listan löydät upotteena artikkelin lopusta. Soittolistan saat auki myös tästä.

Joni Ekman – Mikään ei riitä

Joni Ekmanin rock-musiikin pehmeiltä laidoilta ammentava albumi Sinulle… on täynnä kappaleita, jotka olisi voinut nostaa tälle listalle. Kalifornian kukkulat hurmasi leppeällä AOR-tunnelmoinnillaan, mutta Mikään ei riitä oli lopulta tarttuvassa energisyydessään liian vastustamaton ohitettavaksi. Molemmat biisit löytyvät laajemmalta 35 kappaleen Spotify-listalta.

Rytmikitaran ja kiiruhtavan rumpukompin varaan rakentuva Mikään ei riitä on Ekmanin vetoomus hektistä ja työkeskeistä elämäntapaa vastaan. Paineista, kiireestä ja vitutuksesta kertova musiikki ei ole ollut näin hyväntuulisen puhdistavaa sitten Mikko Torvisen Viihdeorkesterin Haistakaapa vittu-kappaleen. Ja mikä hienointa: kahden ja puolen minuutin mittaiseen biisiin on saatu ujutettua mukaan kaksi kitarasooloa.

Robert Ensio Niemistö – Rakastaa Itseään

Okei, Robert Ensio Niemistön soololevy Jolla on korvat se kuulkoon julkaistiin oikeastaan jouluaaton alla vuonna 2019, mutta otin siltä kuitenkin yhden biisin mukaan tälle listalle, koska levy tuli Spotifyhyn vasta tämän vuoden puolella.

Kyseinen biisi on levyn kruununjalokivi, psykedelialla maustettu folkbiisi Rakastaa itseään. Kappaleen säkeistöt kolisevine rumpuineen tuovat mieleen Neil Youngin klassikkobiisi Out On The Weekendin, mutta bridgeen ja kertosäkeeseen tultaessa liikutaan jo Devendra Banhartin kaltaisten häröfolkkaajien tontilla.

Tekstillisesti Rakastaa itseään on eräänlainen itsekriittisen ihmisen taudinkuva. Kappaleen ”hän” löytää itsestään myötätuntoa läheisiään kohtaan, mutta ei pysty rakastamaan itseään. Kappaleen sanoitus toisintaa upeasti folk-musiikille tyypillistä nykyajan kurimuksia kuvailevaa perinnettä.

Antti Tuisku – Häitä ja hautajaisii

Vielä pari vuotta sitten olisi ollut vaikea kuvitella, miten paljon olen kuunnellut Antti Tuiskua tänä vuonna. Tuiskun uusin levy Valittu kansa on yllättävä sivuaskel heleä-ääniselle popparille, jos ei musiikillisesti niin ainakin tekstien osalta. Levyllä käsitellään uskonnollisen viitekehyksen läpi mm. henkilökultteja, merkityksettömyyden tunnetta ja yhteisön kaipuuta.

Levyn vahvin hetki on ”tyhjästä sielusta” kertova Häitä ja hautajaisii, jolla Tuisku perkaa epätoivoisissa tunnelmissa merkityksen etsimistä päihteistä, irtosuhteista, urheilusta ja uskonnoista. Tai oikeastaan mistä tahansa. Upeana yksityiskohtana mainittakoon lyhyen c-osan jälkeen lähtevä säkeistö, jossa Tuisku esittelee laajaa äänialaansa.

Laajemmalle Spotify-listalle päätyi mukaan myös levyn toinen slovari, upea Kahvia ja pullaa, jonka teksti käsittelee yhteisön ja ryhmään kuulumisen kaipuuta.

Lauri Haav – Missä oot nyt?

Lauri Haavin debyyttialbumi oli todellinen yllätys. Vuonna 2018 julkaistu Onksul todisteit antoi odottaa boom bapia, mutta ensimmäisten singlejen myötä suunta osoittautui olevan jotain aivan muuta. Machon räppimeiningin sijaan Silmät kii on enemmänkin tummanpuhuvaa ja herkkää nyky-R&B:tä The Weekndin varhaistuotannon jalanjäljissä.

Levyn mieleenpainuvin kappale on riipivä Missä oot nyt?, jolla Haav puhuttelee lapsuudessa lähtenyttä isäänsä hätkähdyttävän avoimesti ja suorapuheisesti. Minimalistinen tuotanto jättää tilaa Haavin intiimeille vokaaleille, kunnes matalasti suriseva basso poraa kappaleen painon suoraan palleaan perukoille.

Neiti Olga – Elonmerkkejä

Maistuisiko unelias shoegaze-tyylittely My Bloody Valentinen hengessä? Eipä sitten muuta kuin nenästä kiinni ja sukellus kaikujen ja kitaroiden sekaan, sillä Neiti Olgan Elonmerkkejä on yksi hienoimmista kotimaisista kenkiintuijottelubiiseistä miesmuistiin. Yhtyeen vaikutteet ovat ilmiselvät, mutta lopputulos nousee puhtaan imitaation yläpuolelle.

Kappaleen sanoitukset jättävät sopivasti kuulijan tulkittavaksi, mutta jonkinlaisen surun läpikäymisestä ja elämän jatkumisesta tuntuisi olevan kyse. Musiikin ja sanojen yhteisvaikutelma innokkaine ”ja mä meen!” -huutoineen on toiveikas, ja Laulaja Elge Väisälän ääni leikkaa lukuisten instrumentaatiokerrosten läpi heleänä ja kirkkaana.

Litku Klemetti – Mona

Progesta ja suomirokista ammentanut Litku Klemetti yllätti tänä vuonna julkaisemalla elektronista kasaripoppia! Asiaankuuluvasti kaiutetuilla rummuniskuilla varustettu syntikkaballadi Mona on kaihoa ja kaipuuta tihkuva rakkauslaulu fanilta idolille (kappaleen nimi viittaa 70- ja 80-luvuilla vaikuttaneeseen laulaja Mona Caritaan).

Lauluntekijä-laulaja Sanna Klemetin sanoitus kuvaa upeasti nuoren fanin ihastumisen fanittamaansa pop-tähteen. Kukapa meistä ei olisi teini-ikäisenä kokenut suorastaan tuntevansa ihailemansa artistin tämän lyriikoiden ja musiikkivideoesiintymisten perusteella? Viimeistään Klemetin huokaileva laulutapa kertosäkeessä myy tunnelman kuulijalle.

F ja Mariska – Mä en pysy aina itteni kyydis II

Toisinaan remix peittoaa alkuperäisen teoksen 100-0. Uudelleenlämmitetty versio F:n kappaleesta Mä en pysy aina itteni kyydis on tästä koulukirjaesimerkki. Minimalistinen bassonäppäily on vaihtunut brittiläiseen garage-saundiin ja toiseen säkeistöön lisäväriä tuo nykyään harvoin räppiraidoilla kuultava Mariska.

Raskaista ajoista, ylisuorittamisesta ja mielenterveydestä kertovat sanoitukset ovat hienosti balanssissa tanssittavan tuotannon kanssa. Lopputulos on kepeä ja optimistinen taistelulaulu mielenterveysongelmien kanssa painiville. Sisällön ja muodon yhdistelmä on yllättävä ja hieman erikoinen, mutta todella toimiva.

Ruusut – Haamuasema

Ruusujen Kevätuhri on täynnä hienoja biisejä, mutta niistä ehkä hienoin on herkkä ja monitasoinen Haamuasema, jossa lauletaan yksinäisten sielujen lyhyestä kohtaamisesta, pienestä hetkestä ennen paluuta omille haamuasemille. Kirjoitin kappaleen sanoituksista pidemmän analyysin jo toukokuussa:

Haamuaseman tapa löytää ohikiitävää kauneutta yksinäisten ihmisten jaetusta hetkestä on sukua Tehosekoittimen klassikkokappaleelle Hetken tie on kevyt. Kuten Tehosekoittimen laulusta, myös Haamuasemasta löytyy lohtua. Vaikka yhteistä aikaa ei ole tehty kestämään, jää siitä muistijälki. Jotain mihin palata ajatuksissa oman haamuasemansa laiturilla.”

Ota kuunteluun ja seurantaan myös laajempi 35:n kappaleen lista, jolta löytyy musiikkia mm. Arpalta, Iisalta, Rohkeilta kuvilta, Kynsiltä, Rosita Luulta, Kubelta, Janne Masalinilta ja Amurilta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös