fbpx

Vuonna 2020: Haudan takaa

Esittelyssä vaikuttavimpia vuonna 2020 postuumisti julkaistuja kappaleita.

Vuoden loput ovat yhteenvetojen ja listojen aikaa. Koronaviruksen määrittämä vuosi 2020 oli monella tapaa menetysten vuosi, joten tuntuu sopivalta aloittaa listaaminen hartaista tunnelmista. Alla viisi vaikuttavaa postuumisti eli artistin kuoleman jälkeen julkaistua kappaletta, jotka näkivät päivänvalon vuonna 2020.

1. Mac Miller – Good News

Rap-artisti Mac Millerin (Malcolm James McCormick) kuolema vuonna 2018 oli poikkeuksellisen surullinen sen ennustettavuuden takia. Kolme vuotta ennen kuolemaansa Miller räppäsi Brand Name -kappaleellaan huumeiden katukaupan vaaroista: ”To everyone who sell me drugs, don’t mix it with that bullshit. I’m hoping not to join the 27-club.”

Lyriikoiden pyyntö kaikui kuuroille korville, sillä Miller kuoli yliannostukseen käytettyään Oxycodone-pillereitä, joita oli hänen tietämättään jatkettu erittäin voimakkaalla fentanyylillä. Miller oli kuollessaan 26-vuotias.

Tammikuussa 2020 julkaistiin kollaboraattori Jon Brionin viimeistelemä albumi Circles, joka jäi Millerin viimeiseksi. Levyllä nuori räppäri jatkaa jo edellisellä Swimming-albumillaan alkanutta tyylillistä nahanluontia. Albumi on katkeransuloista kuunneltavaa jo siitäkin syystä, että Millerin todellinen potentiaali artistina oli aivan selvästi vielä kokonaan näkemättä.

Levyn selkeitä kohokohtia on masennuksen ja mielialavaihtelujen kanssa taistelemisesta kertova Good News, jolla Millerin käheä ja flegmaattinen ulosanti tuo mieleen Eels-yhtyeen nokkamies E:n. Arkistovideoista ja psykedeelisistä kollaasikuvista rakennettu musiikkivideo on upea tribuutti ja istuu kappaleeseen täydellisesti.

Kappaleen loppua kohden lyriikat kulminoivat profeetalliseen mantraan. ”There’s a whole lot more for me waiting on the other side”, Miller laulaa ja kamera syöksyy syvälle avaruuteen.

Kuuntele ainakin myös harras Once A Day, jonka videolle on koottu Millerin fanien YouTube-kommentteja.

2. Kurt Vile & John Prine – How Lucky

Kahdesti syövästä selvinnyt kantrilegenda John Prine kuoli koronaviruksen aiheuttamiin komplikaatioihin huhtikuussa 2020. Pitkän ja monivaiheisen uransa aikana Prine teki kappaleita paitsi omaan repertuaariinsa, myös esimerkiksi Johnny Cashille ja Bonnie Raittille.

Prinen viimeiseksi nauhoitukseksi jäi indierokkari Kurt Vilen kanssa esitetty duetto Prinen vuonna 1979 julkaistusta kappaleesta How Lucky. Rolling Stonen haastattelussa Vile kuvaili yhteistyötä musiikillisen sankarinsa kanssa yhdeksi uransa hienoimmista hetkistä, ja keskinäinen kunnioitus kuuluu läpi.

Itse kappale on liikuttava hiljaisessa optimismissaan. Prinen kiitollisuudesta ja jatkuvasta muutoksesta ammentavat lyriikat antavat tervetullutta perspektiiviä elämään poikkeuksellisena vuonna. Upeasti näppäillyt kitaraosuudet ovat juuri niin luonnollisia, kuin Prinen kaltaisen mestarin kynästä sopii odottaa.

Kappaleen huippuhetki saapuu toisessa säkeistössä, kun Prinen iän myötä käheytynyt ääni lopulta pääsee etualalle. Vähäeleistä ja vaivatonta ilmaisuvoimaa ei voi kuin ihailla. 73-vuotiaana kuollut Prine jätti jälkeensä 18 studioalbumia, joista viimeisin julkaistiin vuonna 2018.

3. Juice WRLD – Righteous

On kuvaavaa, että pelkästään tältä listalta löytyy musiikkia kahdelta opiaattien yliannostukseen kuolleelta rap-artistilta. Yhdysvaltain opiaattiepidemia on kuulunut genren sanoituksissa jo usean vuoden ajan, ja nuorten artistien huumekuolemia tuntuu tapahtuvan vuosittain.

Kuten Mac Miller, myös Juice WRLD tuntui tietävän, ettei hänen päihteiden käyttönsä ole kestävällä pohjalla. Vuonna 2018 nuori artisti lauloi Legends-kappaleellaan ”What’s the 27 club? We ain’t making it past 21.” Vuotta myöhemmin Juice WLRD, oikealta nimeltään Jarad Anthony Higgins, kuoli yliannostukseen 21-vuotiaana.

Postuumisti julkaistu Legends Never Die-albumi on täynnä tarttuvia pop-melodioita ja karmivan synkkiä sanoituksia. Yksi levyn pysäyttävimmistä kappaleista on ahdistuksen, päihderiippuvuuden ja julkisuuden pyörremyrskyssä elämisestä kertova Righteous.

Sähkökitaranäppäilyn ja 808-rumpujen varaan rakentuvassa kappaleessa lauletaan Guccin puvuista, mutta glamour on kaukana biisin perimmäisestä sanomasta. ”Taking medicine to fix all the damage, my anxiety the size of a planet”, laulaa edesmennyt artisti, maalaten kuvan jälleen yhdestä mielenterveysongelmien itselääkintään menehtyneestä artistista.

4. Tom Petty – Leave Virginia Alone

Opiaattikriisin kanssa painivassa USA:ssa huumekuolemat eivät kosketa vain rap-artisteja. Tästä surullisena esimerkkinä toimii kantrilegenda Tom Petty, joka menehtyi fentanyylin yliannostukseen vuonna 2017. Pitkän uran tehneen Pettyn kakkosalbumi Wildflowersista julkaistiin päivitetty versio vuonna 2020.

Wildflowers & All the Rest -nimeä kantavaan uusintapainokseen on sisällytetty ekstrana kymmenen alkuperäiseltä Wildflowers-albumilta pois jäänyttä kappaletta. Joukossa on sekä demoja, live-esityksiä että albumin alkuperäisistä nauhoituksista peräisin olevia tallenteita. Lisätyistä kappaleista viisi julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa.

Entuudestaan julkaisemattomien biisien joukosta löytyy Pettyn alunperin hyllyttämä ja Rod Stewartin vuonna 1995 levyttämä Leave Virginia Alone. Pettyn käsissä kappale saa huomattavasti Stewartin versiota hienovaraisemman tulkinnan. Pettyn pehmeä ääni on upeaa kuultavaa, mutta kappaleen todellinen koukku on säkeistökiertojen aluissa toistuva hienovarainen rytminmuutos ja soinnunvaihto. Hienon lauluntekijän merkki.

5. Jason Molina – The Mission’s End

Songs: Ohia– ja Magnolia Electric Co. -yhtyeiden keulamies ja lauluntekijä Jason Molina kuoli alkoholismin aiheuttamiin terveysvaivoihin vuonna 2013 vain 39-vuotiaana. Lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Molina ehti julkaista kahdeksan studio-albumia, neljä EP:tä ja lukuisia live-albumeja.

Vuoden 2020 elokuussa levy-yhtiö Secretly Canadian julkaisi Molinan vuonna 2008 nauhoittaman albumin Eight Gates, jolla kuullaan Molinan omintakeista ulosantia riisuttujen sovitusten päällä. Keskeneräisen oloisia nauhoituksia yhdistää tilan tuntu. Kitarat ja Molinan ääni soivat luonnollisen kuuloisesti, kuin vierestä.

Molinan poismenoa vasten peilatessa levyltä nousee esille erityisesti kappale The Mission’s End, jolla edesmennyt folk-taituri laulaa vapisevalla äänellä ”This at the mission’ s end. We’ re all equal along this path.”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös