fbpx

Elokuva, joka teki minusta kasvissyöjän

Mikä? Netflix-elokuva Okja
Miten nopee? 120 minuuttia

Ruokavalioni meni remonttiin kuvitteellisen 3D-animoidun jättiläissian takia. Luit oikein.

Elokuvilla on kummallinen voima. Olen nähnyt lukuisia paljastusvideoita eläinten huonosta kohtelusta lihatiloilla. Olen lukenut lehtijuttuja broilerikanaloissa tapahtuneista eläinoikeusrikkomuksista. Olen nähnyt eläinoikeusjärjestöjen tarroja, mainoksia ja somepostauksia. Omatuntoni kolkutti monesti niitä katsellessa, mutta en silti tehnyt mitään.

Tarvittiin kuvitteellinen 3D-animoitu mutanttisika, että muutin tapojani. Tarvittiin Parasite-ohjaaja Joon-Ho Bongin mestarillinen seikkailuelokuva Okja.

Okja kertoo tarinan Mijasta (An Seo Hyun) ja Okja-siasta, jotka elävät huoletonta elämää Etelä-Korean maaseudulla Mijan isoisän kanssa. Okja on jättiyritys Mirandon tuote, geenimuunneltu jättisika. Mirando on sijoittanut jättisikoja farmareiden luo ympäri maailmaa, selvittääkseen mistä löytyy optimaaliset elinolosuhteet näille megapossuille.

Tai näin yritys ainakin väittää.

Kun Mirandon todelliset aikeet käyvät elokuvan alkuvaiheilla ilmi, alkaa Mijan toiminnantäyteinen taistelu ahnetta korporaatiota vastaan. Seikkailunsa aikana Mija törmää mm. militaristiseen eläinaktivistiryhmä ALF:iin, Jake Gyllenhaalin esittämä egoistiseen tv-juontajaan sekä Tilda Swintonin tulkitsemaan kylmäkiskoiseen yrityspomoon.

Okja näyttää päällisin puolin kieli poskella tehdyltä koko perheen seikkailuelokuvalta, mutta kätkee sisäänsä myös pohjatonta synkkyyttä ja surua. Voimakkaasti risteävien sävyjen ja tunnelmien yhteenkutominen onkin Joon-Ho Bongin tavaramerkki. Okjan kohdalla tämä taikatemppu onnistuu kenties paremmin kuin missään muussa ohjaajan elokuvista.

Vaikka Okja tarjoilee keskeisen sanomansa moukarin hienovaraisuudella, ei elokuva tunnu paasaavalta. Bong osaa nimittäin sekoittaa huumoria vakavan aiheen joukkoon juuri sopivissa määrin. Esimerkiksi ALF-ryhmän eläinoikeusaktivien yliampuva ehdottomuus kuvataan humoristisessa valossa. Tämä tuntuu miltei kädenojennukselta paatoksen keskellä.

Okjan mielipiteitä jakavaa ja tunteita herättävää aihepiriä ei kannata siis säikähtää. Parituntisesta seikkailusta voi nauttia myös puhtaasti viihteen tasolla, sillä tarjolla on reilusti visuaalista iloittelua, vauhtia ja jännitystä. Elokuva ei myöskään tarjoa mustavalkoista ratkaisua esittämiinsä ongelmiin ja epäkohtiin.

Tässä ehkä piilee myös Okjan sanoman vaikuttavuus. Elokuvan fiktiivisyys tarjosi itselleni katsojana tietynlaista etäisyyttä, joka mahdollisti vaikean aiheen tarkastelun ilman syytetyksi tulemisen tunnetta. Sormenheristelyn ja syyttelyn sijaan Okja tarjoaa vaihtokauppaa: saat kokea viihdyttävän seikkailuelokuvan, jos vastavuoroisesti suostut avaamaan sydämesi yhden jättipossun tarinalle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös