fbpx

Big Star – Thirteen: kaikkien aikojen teiniballadi?

Jenkkiyhtyeen herkkä kuvaus teini-iän epävarmuudesta oli kaupallinen floppi. Vuosien saatossa kappale on löytänyt uutta yleisöä kymmenien eri cover-versioiden kautta.

70-luvulla perustettua amerikkalaisyhtye Big Staria ei voi nimivalinnan osalta syyttää kunnianhimon puutteesta. Sama itsevarma nimeämislinja jatkui myös bändin esikoislevyn kohdalla. Levy nimeksi tuli vaatimattomasti #1 Record.

Big Star ei koskaan saanut nimensä veroista menestystarinaa ja #1 Record oli kaupallinen floppi. Levyä ei kriitikoiden suosiosta huolimatta myyty julkaisuvuonna 1972 kuin muutama tuhat kappaletta.

#1 Recordin hienous ymmärrettiin lopulta 70-luvun loppupuolella ja tänä päivänä levy nauttii kulttisuosiota rock- ja pop-fanien parissa. Jokunen rojaltidollarikin yhtyeen kassaan on saattanut vuosien mittaan kilahtaa, sillä levyltä löytyvä In the Street päätyi myöhemmin That ’70’s Show’n alkutunnariksi Cheap Trick -yhtyeen esittämänä.

Albumin todellinen kruununjalokivi on kuitenkin melankolinen balladi Thirteen, joka ei levyn julkaisun yhteydessä noussut edes singleksi. Itse törmäsin kappaleeseen ensimmäisen kerran, kun kuulin siitä Elliott Smithin sydänverellä lauletun cover-version Thumbsucker-elokuvan soundtrackilla. Luulin pitkään, että kyseessä on Smithin oma sävellys.

Thirteen sopisi losilaisen lauluntekijän repertuaariin ehkä siksi, että Big Starilla ja Smithillä on yhteinen esikuva. Thirteen sai nimittäin innoituksensa, kun yhtyeen laulaja Alex Chilton näki The Beatlesin livenä ollessaan 13-vuotias teinipoika. Elliott Smithin Beatles-ihailusta taas kertoo joukko haastatteluja sekä kourallinen äänitettyjä Beatles-covereita.

Mutta mikä Thirteenissä sitten vetosi Smithiin ja niin moniin muihin kappaletta esittäneisiin artisteihin?

Thirteen on lyhyesti ilmaistuna upea tiivistys teini-iän murroskaudesta. Sanoituksissa kuljetaan lapsuuden viattomuuden ja lähestyvän aikuistumisen rajamailla, vaiheessa jossa otetaan ensimmäisiä haparoivia askelia kohti aikuisuutta ja itsenäisyyttä. Keskustelun muotoon kirjoitetut lyriikat kuvaavat nuoren ensi-ihastusta:

”Won’t you let me walk you home from school?
Won’t you let me meet you at the pool?
Maybe Friday I can
Get tickets for the dance
And I’ll take you, ooh ooh ooh”

Musiikki tavoittaa sanoituksen tunnelman täydellisesti. Koulupoikamainen sinisilmäisyys välittyy naiivin hyväntuulisesta kitarateemasta, ja teini-iän haavoittuvuus välittyy Chiltonin värisevästä laulusuorituksesta. Thirteen iskeytyy näiden kahden tunnelman risteyskohtaan risteyskohtaan riipivän samaistuttavasti.

Toisessa säkeistössä nuori rakkaus saa vastavoimakseen konservatiivisen isähahmon, jolle todistellaan tietenkin rock-musiikin merkitystä ja oman rakkauden vakavuutta. Kliseistä toki, mutta ehkä syystäkin. Kolmas säkeistö jättää kielletyn ensirakkauden kohtalon lopulta avoimeksi:

”Won’t you tell me what you’re thinking of?
Would you be an outlaw for my love?
If it’s so, well, let me know
If it’s no, well, I can go”

Kappale ei lyhyttä c-osaa ja efektoituja taustavokaaleja lukuun ottamatta tarjoa suuria yllätyksiä tai temppuja, mutta kun sanat ja nuotit valitaan harkiten, on vähemmän joskus enemmän. Juuri näin on myös Thirteenin kohdalla. Muutamasta tarkkaan valitusta elementistä syntyy lähes täydellinen paketti.

Lukuisat artistit tuntuvat olevan samaa mieltä, sillä Elliott Smithin lisäksi Thirteenistä oman versionsa ovat tehneet muun muassa Wilco, Garbage, Yeah Yeah Yeahs, Magnapop ja Rose Melberg. Viimeisin versiointi on tänä vuonna julkaistu samettiäänisten Bedouinen, Waxahatcheen ja Hurray for The Riff Raffin upea yhteisesitys.

Valikoituja cover-versioita löydät alta. Mikä on oma suosikkisi tästä 70-lukulaisesta helmestä?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös